Ystäväni I soitti minulle ja kertoi että on tehnyt töissä todella pitkää päivää. Käynyt kotona vaan nukkumassa ja tehnyt viikonloppuisinkin töitä. Toimistolta hän on poistunut ainoastaan lounaalle ja illalla urheilemaan, jonka jälkeen on palannut takaisin töihin. Kauhistelin asiaa ja kerroin omasta kokemuksestani, että tuollaista työtahtia ei voi jaksaa kovin kauaa. I oli kuitenkin eniten huolissaan siitä, että työstä saatava rahallinen kompensaatio ei ole riittävän hyvä. Kuulemma sillä korkeammalla palkalla, joka hänelle kuuluisi raatamisestaan, saisi aika monta paria uusia kenkiä ja laukkuja. Ystäväni on minua nuorempi ja olisin halunnut sanoa hänelle, että vaikka nyt tuntuu siltä että jaksaa, voi keho ja mieli reagoida stressiin myöhemmin hiipien, huomaamatta. Ja siinä vaiheessa ne uudet kengät ja laukut eivät enää tunnu miltään. Itse asiassa siinä vaiheessa on hyvin tyytyväinen, jos on jättänyt ne kalleimmat kengät ja laukut ostamatta ja sen sijaan säästänyt vaivalla ansaitut rahat. Niillä rahoilla voi nimittäin ostaa itselleen vapauden, ainakin joksikin aikaa.
1 kommentti:
Moikka ja tervetuloa Blogistaniaan! Hienoa kun kirjoitat uudesta vaiheestasi. Minäkin olen kokenut sekä työpaikan menetyksen että väsähtämisen. Edellisessä lamassa tapahtuntu työpaikan menetys oli alku uuteen ja parempaan. Voimia!
Lähetä kommentti